En kyllä käsitä mistä olen yhtäkkiä hankkinut tässä parin päivän sisällä itselleni ihan älyttömän kiireen. Sojotan menemään paikasta toiseen enkä osaa kieltäytyä mistään ehdotuksista, vaikka olo on kuinka puolikuollut. Liikuntaohjelman noudattamista tulee kaksinverroin hankalampaa, kun ei sitä ylimääräistä tuntia meinaa löytyä mistään. Töissäkin meni tänään kivat 10 tuntia laittaen paikkoja järjestykseen huomisia avajaisia varten.. Ja aamulla sitten taas yhdeksältä takaisin. Ei meinaa edes ehtiä syödä missään välissä ja se on kyllä huono asia. Ei oikein saa semmosta säännöllistä rytmiä syömisiin, niin on suurempi riski repsahtaa johonkin epäterveelliseen vaihtoehtoon. Ja työ on vielä niin fyysisesti kuluttavaa, että sitä on kyllä aika finaalissa päivän jälkeen kun on höntsännyt lasten kanssa koko päivän riehuen miten sattuu. Huh huh. Täytyy nyt sitten kuitenkin pitää peukut pystyssä, että jospa sitä sitten tapahtuisi jonkin sortin laihtumistakin tämän kesän aikana, ihan vaan kiireen takia. Mutta täytyy kyllä oikeasti yrittää muista syödäkin.

En ole taaskaan ehtinyt oikein lenkkeilemään ja tuli vähän tosiaan repsahdettua niihin herkkuihinkin. Ei pidä kuitenkaan soimata itseään loputtomiin, eikös se painonpudotus ole vähän semmoista yksi askel eteen, kaksi taakse -tyyppistä toimintaa? :)